weirdou.

Me leivottiin Hanna-tädin kakkuja ja vanhukset saivat influenssa rokotteet. Minulla oli hauskaa. Ohjaaja kertoi kuinka minua oli arvioinut ja ilmeisesti olen pärjännyt ihan hyvin, vaikka unohdan työt puolitiehen ja vanhukset vaistoavat epävarmuuteni yrittäessäni pestä heitä suihkussa. Ei mitään suurempia virheitä ja kaikkea oppii kun on ollut alalla pidempään, mutta inhottaa kun sählään töissä samaan tapaan kuin kotona ja tehdessäni aamutoimia demejen kanssa unohdan joko a. viikata sängyn, b. likaiset vaatteet pesuhuoneeseen tai c. antaa hampaat. Kotona kylläkin unohdan kaikessa jotain, mutta täälläpä ei ole kukaan vanhempia merkittävämpi persoona arvostelemassa.

Ketään ei ole kotona, enkä tiedä miten päin olla. Rakastan rauhaa ja hiljaisuutta (taas), mutta kun ei ole ketään, ketä vältellä, niin mitä minä sitten teen? Huvittavaa tajuta miten paljon vaivaan päätäni saadakseni omaa rauhaa ja ollessani yksin saatan mennä herkästi.. sekaisin. Pientä paniikin poikasta, ei se mitään. Kohta vanhemmat tulevat kuntosalilta ja jotain.. Perhana kun tuntuu etten tiedä itsestäni yhtään mitään.

Ulkona satoi. Join sadepäivän ilo :a ja vaihdoin märät sukat kuiviin. Tuntuu ettei koko syksynä ole kunnolla satanut, tai sitten en muista ensimmäistäkään sateista päivää, jona olisin käynyt töissä. Tavallaan tykkään.