Tietenkin minä teen kaikki mahdolliset virheet näytön alkaessa. Jaan lääkkeet väärin, unohdan asioita ja nukun pommiin. Työnteko maistuu puulta ja tuntuu että voisin nukkua 24/7. Yay.Näyttöä tehdessä muistuu tavoitteeni, jonka itselleni lupasin ennen työharjoittelun alkamista. Koita jaksaa läpi. Päästä läpi. Ei minun tarvitse saada parasta arvosanaa, kunhan saan suoritettua koko harjoittelun. Mutta kuitenkin kun kysyn, minkä tasoista työskentelyni on, masentaa kuulla sen olevan tyydyttävästä hyvään.
En ikinä uskonut ymmärtäväni, kuinka jotkut ihmiset kuvittelevat jonkin sortin 'salaliittoteorioita', ja on hieman epäuskoinen olo, kun 'terapiassa' (mitälie onkaan) tajusin uskovani itsekkin yhteen. Tai no jos sitä voi miksikään teoriaksi kutsua. Tottahan se mielestäni on. (ei sillä väliä mikä)
4 kommenttia:
Kauhia kun en osaa kommentoida sulle ikinä mitään. Mutta you're in my mind!
Oivoi, eipä niitä kiitettäviä tunnu kellekkään tulevan. Eikä edes niitä hyviä. Tyydyttävällä mennään, yay.
(edelliseen postaukseen: alice & jasper <3)
Pääsit kuitenkin läpi harjoittelusta, selvisit kunnialla. Se on jo jotain se :)
Jaksa onnitella itseäsi siitä että nyt se on tehty, hengissä selvitty :)
Lähetä kommentti