14.12.09

säpinää supinaa.

Nukahdan sänkyyni yhdeksältä ja herään aivan-liian-kylmään aamuun. Huoneeni on talon lämpöisin pitäessäni patteria päällä, mutta koska sen termostaatti ei toimi, joudun sen välillä sammuttamaan -> yön sammuksissa olon jälkeen on 'vähän' sellainen fiilis, että mielummin vedän muovipussin päähän kuin harkitsenkaan peiton alta poistumista.

Koulussa en tiedä millainen olo minulla on. Olen ehkä iloisempi mutta tunnilla ei tietenkään jaksa kiinnostaa. Bunnyn kanssa höpötellään, supistaan ja maristaan hiljaisessa käytävässä toisten odottaessa tunnin alkua jossain muualla. On helpompi olla kun olemme kumpikin omia itseämme. Ei opettaja kuulemma saapunut paikalle, kuten emme mekään. Bussilla kenkä- ja vaatekaupoille. Kirotaan yhdessä bootsien varsia ja sovitetaan nilkkureita. Manataan farkkujen kokoja ja haaveillaan asioista, joita tarvittaisiin tai ei tarvittaisi. Ostan farkut ja korkkarit. Olen huono shoppailemaan, joten tämä on jotain todella spesiaalia.

Kotona kauhea kiire. Sauna, pari hommaa koneella, läksyt ja pakkaaminen huomista varten kaikkien iltarutiinien lisäksi. Ja kun tekisi mieli vain maata peiton alla katsomassa töllöä. Tavallisena iltana toivon että olisi mielummin liikaakin tekemistä ja nyt kun sitä on, niin haluaisi vain löhötä. Niin tyypillistä.

2 kommenttia:

Sini kirjoitti...

Joo, minulla oli aamulla jotakuinkin sama suunnitelma, kun ulkona oli aivan_liian_kylmä..

girlygirl kirjoitti...

Ihana nccy!

On kyllä niin paljon parempi olo. Ja terveempi olo. Enkä kyllä aina huomaa edistymisiä, kunnes joku huomauttaa siitä. Olikin kivaa kun sanoit, sokerista :).

On niin kiva juttu kun puhuit sen ystäväsi kanssa. Toivoin jotenkin aina, että joku huomaisi, näkisi minut ja tekisi saman minulle, tulisi kysymään ja vaatisi saada tietää, kun en muuten osaa kertoa. Minun häiriöintini ei vain näkynyt ulos päin. Sitten vertaistukiryhmästä oli kyllä apua. Siellä minut nähtiin.

Miten sulla on nyt mennyt kaikkien kuvioiden kanssa? Poistit sen toisen blogin, johon enemmä avauduit harmeistasi. Harmi, että toi koulu ahdistaa sua niin paljon. Olisi helpompi opiskella, jos se kiinnostaisi.