Kirjasta Suoraan sydämestä.
- Onko sinulla ikävä äitiä?
- Hänen kuolemastaan on kymmenen vuotta, muru.
Mieltäni kirpaisee, kun isä suhtautuu asiaan niin vähättelevästi. Panen kädet puuskaan ja katson poispäin raivon kuohuessa sisälläni.
Isä nojautuu lähemmäs ja tönäisee minua.
- Ja joka päivä minä kaipaan häntä enemmän kuin edellispäivänä.
Ai. Minulle tulee heti huono omatunto siitä, että ajattelin hänestä pahaa.
- Elämää voi verrata puutarhaan, muru. Kaikki kasvaa. Mukaan lukien rakkaus. Ja kun kerran kaikki kasvaa joka päivä, niin miten ikäväni häntä kohtaan voisi hiipua milloinkaan? Kaikki kasvaa, mukaan lukien kykymme kestää ikävää. Sen ansiosta me pystymme jatkamaan elämää.....
(välissä muuta tekstiä)
- Puutarhastelusta voi oppia kaikenlaista
- Kuten mitä?
Yritän olla hymyilemättä.
- No, jopa puutarhassa kasvaa tihulaisia, muru. Niitä kasvaa siellä luonnostaan, ihan itsestään. Ne hiipivät esiin ja tukahduttavat kasvit, jotka kasvavat samasta maaperästä kuin me itse. Meillä on kaikilla omat demonimme, oma itsetuhonappimme. Jopa puutarhoilla. Niin sieviä kuin ne ovatkin. Jos ei puuhastele niitä näitä kaikessa rauhassa, tihulaiset jäävät helposti huomaamatta.
________
Yliosuvia ilmaisuja.
tästä tytöstä
- nccy
- Liian yksityiskohtaista, liian minua, liian henkilökohtaista. Tyttö vm 92. Hiljaisuudesta nauttiva lukutoukka kirjoittaa omaa tarinaansa.
Hairahtaineita selailijoita
(1.6.09 lähtien)
4 kommenttia:
Mietin tuota tekstiä pitkään ja hartaasti eilen.
Ei siihen oikein mitään sanottavaa keksi. Tai ainakaan sen parempaa kuin mitä itse jo sanoit, yliosuvia ilmaisuja.
Pitänee lukea tuo kirja.
Erittäin kauniita tekstin pätkiä, niin totta.
-Ja joka päivä minä kaipaan häntä enemmän kuin edellispäivänä-
surullista, mutta totta. noin se liian useasti menee.
kuitenkin, ilmoitin tällä kommentilla, että liityin lukijaksesi.
haleja :) <3
Uij, minun kirjoitustyyli? *hämmästynyt, mutta positiivinen kulmien kohotus*
Kiitos kommentista ja hali<3
Hehee. meinasin kyllä tuota meidän Nuha-tyttöä ;D
Lähetä kommentti