sain photoshopin !

Siskolla menee lujaa.
Ensin se luulee että on tammikuu, sitten se lämmittää itselleen raakoja perunoita, jonka se tajuaa vasta purastuaan pilkkomaansa palaa.
Se hakee keitettyjä perunoita ja kävellessään huoneeseen, hän on ehtinyt matkalla hukata lautasensa. Hän etsii ja löytää sen lopulta tietokone pöydältä, vaikkei hän koneella käynyt.
Kun hän alkaa syömään, hän tajuaa hukanneensa haarukan. Sen hän oli jättänyt keittiöön.
Sillä on kuulemma vähän tyhmä olo.

Minä yritän ottaa aurinkoa. Vaihdan bikinit ja etsin itselleni kirjan ja lasin kokista. Muutaman minuutin päästä ampiainen ilmeisesti yrittää tappaa minut aina kun istun ottamaan aurinkoa. Kerta toisensa jälkeen nousen ja kävelen karkuun ja aina se palaa. Luovutan ja menen sisälle.

Valokuvaaja sukulainen (joku äidin eno) antoi siskolle suomenkielisen Abode photoshopin asennus levykkeen. Lataan sen tänään omalle koneelleni ja sitten olen onnellinen<3

kauheaa kankkusta ja ravitsemuslistailua.

Aamulla (kello 11.30) olin taas ihan sekasin päivästä. Jään vielä peiton alle. En halua nousta, kun äiti ja isä on kotona. Sunnuntai ajatuksia. Kun nousen ja kävelen äidin ja isän päätyyn (meil on pari talo. Mun ja siskon pääty ja isän ja äidin pääty) ihmettelen hetken missä he ovat. Ja tajuan vihdoin olevan maanantai. Hymyilen iloisena kotirauhasta ja alan keittämään puuroa.
Äiti tulee kuitenkin lähes samantien kotiin ruokatunnille, jota se ei oo tehnyt kertaakaan kesän aikana. Ärsyttää ja tulee joku ihme paniikki siinä puuroa keitellessä. Äiti tulee, syö ja lähtee sisko mukanaan (vie kaverilleen). Saanpahan olla iihan yksin.

Jotenkin on ihanaa laittautua pitkästä aikaa. Laittaa meikkiä, ripsaria ja kajaalia. Harjata kulmia ja suoristaa hiuksia (heti kun aloin suoristaa alkoi sataa. ja kosteushan kihartaa aina tukkaa). Näyttää kerrankin ihmiseltä raadon siaan.
Lähden kolmen jälkeen kirjastoon. Palautan luetut kirjat (5kpl) ja selailen kirjoja. Valinta käy helposti ja otan joka ikisen Artemis Fowl kirjan hyllystä ja lainaan pikaisesti. Tarkistan koneelta, onko lainattavissa muutamaa kirjaa jonka haluaisin lukea (ei ole) ja lähden kauppaan, kun aikaa ei kulunutkaan tarpeeksi minun makuuni. Käyn nostamassa rahaa, kiroan, kun näen yläaste ajan idiootin ja harpon ohi katse lattiassa. Nostan rahat, harpon ohi taas ja ostan vakio läkerol askin ja Frissiä. Menen assalle ja selaan kirjoja. Voi paska. Tässä ei oo tokaa osaa. Sitä mikä olisi seuraavaksi vuorossa. Kaikki muut kylläkin muttei sitä. Ärtyneenä luen sitten kolmatta. Jotakin kuitenkin.


Kaupungissa, kun myöhästynyt linkku vihdoin saapuu perille, näen Emokidin ja Bunnyn. Lunastetaan liput, kierretään hetki kaupoissa ja mennään leffaan. Toinen uusista valkoisista kengistäni hiertää kipeästi rakkoa kantapäähäni. Menemme taaimmaiseen riviin ja 'Kauhea kankkunen' alkaa pyöriä. "Three best friends...."
Leffan jälkeen lähdetään kävelemään assalle. Matkalla pysähdytään odottamaan ystävän linkkua.
Kesken keskustelun;
Minä: (jotain sen tapaista kuin..) 'Se nauro mulle!'
Joku nainen: 'Ai kuka?!' Silmät pyöreinä.
Minä olen vaan hiljaa ihmestyksissäni.
Nainen: 'Saanko mä halata sua?'
Yrittää halata minun taipuessani kauemmas.
Minä: 'et.'


Nainen kävelee pois päin bussista. Hetken päästä kun Emokid sanoo kesken lauseen: 'Eikun se yritti halata', nainen huutaa bussista (ihmettelimme missä vaiheessa hän sinne meni) 'enkä yrittänyt!'.

Kotiin menen äidin kyydillä. Sisko nuoleskelemassa takapenkillä poikaystävänsä kanssa. Vihaanvihaanvihaan sen nuoleskelun ääntä. Saisivat pitää kielensä kurissa toisten kuullen.
Illalla, kun äidin muistutuksesta muistan että keliakiannuorten sopeutumisvalmennus leirille täytettävän ravitsemustieto lippusen pitäisi olla palautettuna 30.6 (huomenna) täyttelen sitä sitten äidin kanssa. Kaikkien leikkeleiden, juustojen, levitteiden, maitotuotteiden, leipien, viljatuotteiden, riisin, herkkujen yms. Määrät, kuinka usein, mitä, kuitumäärät, rasvamäärät. Kaikkea pitää listata. Kauheaa miettimistä ja päänvaivaa.

mun elämäni osa 2.

Kun oli niin pitkä toi toinen, niin pistin kahteen osaan. Tässä on ehkä enemmän sitä, miten suhtaudun mihinkin asiaan. Palautetta saa toki antaa :)

Ystävät minulla on joskus kai vaihtuneet aika tiuhaan. Luulisin. Jos ajatellaan ala-aste aikoja. Ihan vain siksi näin epäilen, koska muistelen että olen ollut ala-asteella about. yli 8 eri kaveriporukassa (ja aika tiiviisti kaikissa) joten kaveriporukka vaihtunu alle vuoden välein (?!!!). Lukuisia parhaita ystäviä. Kaveri suhteiden sitominen oli helppoa, kuten yhtä helppoa ilmeisesti oli niiden vaihtaminenkin. Silloin oli helppo päästää irti.
Yläasteella kaveriporukka pysyi perus samana 7-8. Porukkaa vaan tuli lisää (ja yksi heitettiin pois). 9 luokalla 'vaihdoin' ystäviä (huomattavasti ystävämpiin) vaikka entinen porukka seurasikin välitunneilla. Päästän ystävyydestä liian helposti irti, tuomitsen ne tuhoon. Olen muutamia kertoja (liikaa) katkaissut ystävyyden täysin, lopullisesti. Jättänyt vain yhtäkkiä ihmisen täysin huomioimatta ja vaihtanut seuraa. Tai sitten sanonut suorat sanat, ettei kuule seura kiinnosta ja jättänyt tämän koulun käytäville yksin mököttämään. Sitten puolen vuoden päästä en enään ole edes muistanut, että tämä on joskus ollut minkään lainen kaveri minulle.
Ystävyys suhteet ovat minulle kuitenkin tärkeitä. Tämän hetkisistä ystävistä en luopuisi mistään hinnasta (neverrrrr). Joskus saatan miettiä niiden merkitystä, mutta tiedän aina, että elämä olisi yhtä tuskaa, jos ei olisi ihmisiä ympärilläni. Mutta sitten mietin, miten olen ystäviä saanut. Koska ikinä en ole löytänyt itsestäni piirrettä, miksi kukaan haluaisi olla ystäväni. Ensimmäistäkään syytä, miksi kukaan soittaisi minulle kun haluaa viettää hauskan viikonlopun. Joskus tulen siihen lopputulokseen, että kuulun vain porukkaan, eikä kukaan mieti miksi. Minä vain kuulun, enkä läsnäolollani muuta sitä mitenkään tai saa ihmisiä ajattelemaan, etteivät he halua olla seurassani.

Pienenä harrastin tanssia, se jäi. Ala-asteella harrastin jalkapalloa, se jäi. Kävin partiossa, se jäi. Puolisen vuotta sitten lopetin ju-jutsunkin. Kaikkia harrastin n. vuoden (tanssia ehkä pidempään) mutta kaikki jäivät, koska oikeasti olin näissä jutuissa yksin. En ole oikein harrastus ihmisiä, mikään ei tunnu oikealta, koska olen joko liian kömpelö tai mikään ei ole tarpeeksi kiinnostavaa. Mitään en osaa soittaa, koska harjoittelu on perseestä ja urheilussa en menesty kun on niin huono kunto ja kukaan tällästä säheltäjään missään katsoisi. Jaksaminenkaan ei ylipäätänsä riitä. Lukeminen on kivempaa. Televisiosta en katso yhtään mitään muuta, kuin jotain amerikan sarjoja. En urheilua tai mitn.

Perheeseen suhtautuminen. Sisko on maailman tärkein. Sen kanssa ikuinen, itsestään selvä sopimus, ettei kerrota asioita vanhemmille. Mä tiedän sen salaisista lävistyksistä, masennuksesta ja ystävyyssuhteista, tosin kuin vanhemmat. Se tietää mun juomisista, viikonloppu seurasta ja aamulenkeistä, tosin kuin vanhemmat. Me riidellään mitättömistä asioista, kuten television äänen voimakkuudesta ja tiskivuoroista. Mut me iltasin vanhempien nukkuessa kerrotaan toisillemme salaisuuksia ja nauretaan lapsuuden pelleilyilleni. Sisko muistaa niin paljon enemmän kuin minä, yleensä asioita joilla olen kiusannut sitä kun se oli pieni. Kaatanut päälle kaikkea mahdollista, mullasta kananmuniin.
Äiti on mulle tärkeä, mutta ei meillä ole ikinä ollut sellasta -jutellaan kaikenlaista elämästä- juttua. Se on mun äiti, se hoitaa kotia ja huolehtii missä lapset menee. Se pesee pyykkiä ja laittaa puutarhaa. Iltasin istuu isän kanssa katsomassa salkkaria ja ratkoo keittiössä katso -lehden sudokuja. Sitä on helppo manipuloida, saada lupia ja muuttaa mielipiteitä.
Isä... no.. Se on vähän sellanen lapsi aikuisen kehossa. Sil on oma huumori, sarkastinen vittuilu ja kysely, jota se ei ite kestä jos se kohdistuu häneen itseensä. Sitä ei koske samat säännöt. Ei koskien ruokaan, tietokoneella oloon, kotitöihin tai aikatauluihin. Se ärsyttää mua ja kun en jaksa sitä, sitä alkaa ärsyttää ja kaikki on taas mun vika. Isä menee moottoripyörällään ja ostaa joka säähän uuden moottoripyöräpuvun. Pelaa nettipokeria ja ostaa elektroniikkaa. Isä huolehtii meistä, mutta kieltää liikaa. Tekee liian isot rajat ja jakelee rangaistuksia. Isä toki järjestää meille kaikkea kivaa ja välittää, mutta sen asenteet vaan tekee meidän isä-lapsi suhteesta liian hankalan.

Isä ei halaa. Isä osoittaa välittämisensä ostamalla uuden tietokoneen.

mun elämäni osa 1.

Kerron nyt vähän itsestäni. Olen hiljainen ihminen. Varsinkin jos ympärillä on ihmisiä, joihin en luota, asetun täysin kuuntelijan rooliin ja jätän puhumisen muille. Yleensä muutenkin, saatan keskustelussa olla täysin hiljaa muiden ilmaistessa omia mielipiteitään ja puhuessaan tauotta ja luulen/kuvittelen/ajattelen, että olen keskustelussa täysillä mukana. Siksi ihmiset, jotka eivät ns. yritä kaveerata kanssani ja tutustua, eivät tiedä paskaakaan millainen ihminen olen. Näytän kaikki puolet (no en ihan kaikkia kuitenkaan) itsestäni vasta kun pystyn luottamaan.

Koska olen perheen esikoinen ja minulla on parivuotta nuorempi sisko, jonka kanssa olen viettäny koko helvetin elämäni, olen surkea häviäjä. Olen aina ollut hiukan (aika paljonkin) parempi tälläisissä logiikkaa ja tarkkuutta vaativissa peleissä (shakki, tammi, petanki, korttipelit.. yms.) joita sitten on tullut siskon kanssa pelattua paljon ja iän takia (lähinnä lapsena) ollut nopeampi ja tarkempi. Siskolle häviäminen on tyhmää ja voittaminen on kivaa. Kun olin muutaman vuoden siskon kanssa pelannut ja voitellut ja siirryin kouluun (siis ihan pienenä huom.) ja tuli kaiken maailman hiihtokisat ja uintikisat niin sitten oli aika ilkeetä, kun olin kaikista paskin. mm. 60 metrin juoksussa olin toiseksi viimeinen vain sen takia, kun viimeiseksi tullut oli ilmeisesti avustajansa kanssa osallistunut kehitysvammainen (kiva että sekin pääs osallistuu ei siinä mitään). Hiihdossa tosin löytyi pieniä lahjakkuuden alkeita, koska olin ensimmäisestä hiihtokerrasta alkaen hiihtänyt luistelutyyliä - joka tiedettävästi on perinteistä nopeampi tapa - mutta sekin katosi tuhkana tuuleen, kun vanhemmat hiihtoretkellä kehottivat vaihtamaan tyyliä kevyempään perinteiseen. Olin innokas osallistumaan kilpailuihin yms. mutta häivö häviön perään alkoi kiukuttaa ja nekin jäivät.

Olen hieman hajamielinen, kömpelö, huonon itsetunnon omaava. Ehkä pienesti masentunut muutaman kuukauden. Ylikäkkärä tukka (täysin säkkärä) luonnostaan tummahkon ruskea ja ruskeat silmät. Pitkähkö (monia pidempi) 16 vuotias tyttö, joka opiskelee lähihoitajaksi (kohta toista vuotta). Asun kylässä. Yritän olla ystävällinen, luotettava ja fiksu, mutta se on vaikeaa jos mieltä sattuu olemaan huonolla tuulella. Kotona olen yleensä ottaen äksy ja laiska. Tykkään käydä elokuvissa ja kirjastossa. Olen über sisäihminen, sillä ulkona kiusaavat joko kylmyys, ötökät tai märkyys. Musiikkia kuuntelen vain autossa tai kun haluan peittää ärsyttäviä ääniä (esim. siskon ja tämän poikaystävän nuoleskelua tai siskon näkkärin pureskelua). Paska suhtautuminen ruokaan ja makeutusaineen yliannostus(yhdistelmä -> läkerol caktus + pepsi max). Ulkonäkö yleisesti ottaen epämukava, kaameet hiukset ja nenä.
Liiku en lähes ollenkaan. Lähinnä hyötyliikuntaa koti-assa väliä. Alkoholia käytän kohtuudella, tosin olen helposti muita kännisempi. Juotua tulee yleensä kerran kuukaudessa. En polta (humalassa hups). En seurustele, enkä ole sellaista etsijä tyyppiä. Jos tulee sopiva mies vastaan niin kyllähän tuo toki kelpaa, mutta hakemalla en hae. Tykkään käydä kaupungissa ystävien kanssa (lahticity jees) tai mennä ihan vaan ystäville oleilemaan. Lapsista tykännyt olen aina ja sellasia haluan itsellenikin ainakin 10 vuoden sisällä muutaman :) Tahdon olla äiti ja se on minun tulevaisuus ja syy elää. Tärkein ja melki ainoa syy. Rahaa mulla on aina ja vain siksi etten sitä käytä. Olen erillainen kuin sisko, joka käyttää rahansa kolmeen kertaan ennenkuin ehtii saada niitä. Minä ostan kaikkee tarpeellista ja harvoin. Shoppaile en ikinä.

Tähän on vielä jatkoa. Julkasen huomenna. Vähän tönkösti jäi kesken mut ei se mitään.

turhaakin turhempi

Tuli taas kauhea pakkomielle kaivaa netistä kuvia blogiin. Olen alkanut löytämään sellaisia, mitä ei muut kauheasti käytä. Tohon kuluu pirusti aikaa ja jos sattuu löytymään tooosi hyvä sivu ja siinä on ikävä kyllä satoja ja satoja kuvia niin en voi lopettaa ennenkuin olen selannut jokaisen kuvan läpi, jos vaikka löytyis joku kiva. Sisko tuli kotiin ja mutustaa ärsyttävästi näkkäriä. Hyppää yhtäkkiä huoneeseen 'hellou sister' ja kun laitan äkkiä näytön pois päältä (sehän ei blogiani lue !) tämä kääntyy ja kuuluu vaan 'okey okey, i'm going away...'. Mene ihmeessä.