miksi tämä kaikki?

Äiti ei jostain syystä vaivautunutkaan pesemään ikkunoita. Kiitos äiti. Sen takiahan mä peruin kavereiden vierailun. Kiitos. Kyllä taas ottaa päähän.

Äiti katselee netistä Viron matkoja. Lähdettäisiin sinne tämän kuun aikana. Olen tietenkin ihan iloinen tuosta, ulkomailla käyminen on aina mukavaa. Väki kerrankin ei ole tunkemassa minua ja siskoani johonkin varapetiin samaan huoneeseen, vaan saisimme oman huoneen. Kiitos (Mitä luksusta?! Kunnon yöunet). Minä tahtoisin samaan hotelliin kuin viimeksi. Hotelli Viruun. Hissillä alas ja 5 metriä ovesta ulos niin jo ollaan varsin isossa kauppakeskuksessa. Matkan miinuspuolet;
• Matkalle lähdettäisiin 18 päivä (mökiltä paluu 17 päivä), joten mitä todennäköisemmin, uusimman Potter leffan näkeminen viivästyisi (mä tosissaan tahdon nähdä sen. Ahh taikuutta).
• Reissuun lähtisi myös joku isän työkaverin perhe. Heillä on samalla tavalla 2 murkkuikäistä tyttöä, joiden kanssa 'pitäisi' olla. Luultavasti heidän seuransa on ohitettavissa tiettyyn rajaan asti.
• Tosiaan. Matka olisi heti mökkireissun jälkeisenä päivänä, joten aika uuvuttavaa.

Raivostuttavinta koko hommassa on ehkä se, että vanhemmat pitkittävät minun muuttoani omaan kotiin, sanomalla 'jos me saadaan pitää työmme..'. Ymmärrän sen täysin. Jos kummatkin menettävät työnsä, tulee aika hankalat ajat. Lama. Ja sitten samalla Väki (= vanhemmat) haaveilee etelän matkoista, viron reissuista ja euroopan kiertämisestä asuntovaunussa. Ja ostivat tietenkin siskolle hitavahkon kannettavan. Muutaman viikon he ovat miettineen, jos lähdettäisiin jonnekin lämpöiseen maahan ensi kesänä kokonaiseksi kuukaudeksi. Jepp..
Silti, tänään juuri ennen kuin äiti alkoi puhua mitään matkustamisesta, pesukone ilmoitti tahtovansa eläkkeelle, vinkumalla ikävästi pyörittäessään pyykkiä. Uusimisen tarpeessa siis. Kuten oli lämpövesivaraajamme ja kuten on myös kuivausrumpumme. Pyykkien ripustaminenhan ei käy. Kuitenkin aika tarpeellisia hankintoja lähitulevaisuudessa. Minä kun olen aina ollut ihminen joka ostaa kaikkea tarpeellista, ennen hupeja. Ja muutenkin aika pihi. Joten kysyttyäni eikö se pesukone olisi ajankohtaisempi hankinta kohde, sain vastaukseksi vain 'Jos me nyt sitä tarvitsemme, me lainataan rahaa sulta. Eiks vaan?' ja hymyä päälle. Jaah. Toki. Hienoa.

Typerä tupla postaus. Ei näitä. Luultavasti pesen tuon ikkunan itse, kylmyydestä, laiskuudesta ja taidottomuudesta huolimatta ja tienaan kympin siitäkin. Hyvänä uutisena tänään kuulin, että vanhemmat ovat keskiviikkona menossa katsomaan teatteria ja torstaina saan kyydin kotiin kaupungilta, joten ei tarvitse lähtee ystävältä liian aikaisin.

Ja nyt tajusin, että minulta menee koko ajan ohi ohjelmia, joita haluaisin katsoa.

ei otsikkoa.

Tänään olen vain lukenut. Herännyt ja mennyt olohuoneen tummanvihreälle nahkasovalle, laittanut kirjan käsinojalle, kääriytynyt punaiseen vilttiin (vaikka olikin jo lämpö-/aamutakki lämmittämässä valmiiksi) ja aloin ahmimaan kirjaimia silmilläni. Tuokin kirja on ihan pian luettu, vaivaiset 50 sivua jäljellä. Tämä on toodella huono puoli kirjoissa. Kun ne on kerran luettu, niistä ei saa enään sitä samaa iloa uudestaan. Tietenkin olen ostanut kirjoja omaksi, niitä parhaita, joita sitten luen uudestaan ja uudestaan. Mutta koskaan se ei ole niin hyvä kuin ensimmäisellä kerralla luettuna.

Kyllä, tämä päivä alkoi paremmin. En herännyt meteliin ja kolinaan. Ei ollut kukaan aamulla häärimässä ympärillä. Tosin luultavasti parin tunnin sisällä saan alkaa siirtelemään tietokonetta, ja tavaroita pois jotta saadaan pöytä siirrettyä pois ikkunan tieltä. Muiden ikkunoiden kiiltäessä puhtaana, minun ikkunassani kärpäsen poikaset mutustavat pintalikaa pois. Huoneeni näyttää oudolta ja vieraalta, valoisammalta ja siistimmältä, kun pöydän kuivatut ruusut ja muut koristeet on siirretty väliaikaisesti muualle ja verhot on (suurella vaivalla ja pähkäilyllä) otettu pois pestäväksi. Näytön laitoin takaisin paikalleen, kun olin herättänyt siskon puoli kolmen aikoihin. Ketään ei kuitenkaan enään kiinnosta pitää kiirettä ikkunani kanssa. Tuntuu että aika loppuu kesken. Loppu viikko menee touhutessa, enemmän tai vähemmän. Huomenna täytyy mennä kirjastoon (lainaamaan hyllyt tyhjiksi mökkiviikkoa varten)ja siivota, keskiviikkona pitää pakata (mökkireissun takia taas..), torstaina Bunnyn syntymäpäivää juhlistamaan ja perjantaina onkin jo lähtö ?! Yksi vanhemmista ystävistäni tulee mukaan. Mutta vain muutamaksi päiväksi. Tahdon päästä xon-puistoon, koska janoan päästä kokeilemaan mekaanista rodeo härkää (jossa tämä ystäväni on kuulemma loistava) ja muita ihania pikku laitteita, jotka saavat vereni kihisemään andrealiinista.

eilen oli helppo hymyillä. tänään ei.

'Uusi pehmeämpi laatu' lukee nenäliinapaketissa. Ei siinä minusta yhtään eroa ole. Yhtälailla sekin kuivattaa kasvojani eikä siitä ole apua kyynelista turvonneihin silmiini. Eipä oikein mistään ole. Rasvaan silmän alusia aina tilaisuuden tullen.
Kaikki on tänään niin perseestä. Olin jo eilen varautunut siihen, että pitää siivota ja laittaa kämppää kuntoon, ei olisi mikään tavanomainen lusmuilu päivä, mutta siinä vaiheessa kun isä huutaa minua ja siskoa pesemään ikkunoita, samalla kun itse pelaa nettipokeria, alkoi hermot palaa. Ei se mitään, olisin voinut hyvin siivota kaikessa vitutuksessani, mutta kun kaikki sanovat joka välissä jotain, mitä en halua kuulla, liittyen mökkiviikon pilaamiseen tai töihin, päässä naksahti jotain. Kiukkuan kuin pieni lapsi ja yritän kyyneleiden lomasta itkuni syytä selittää, vaikka en tiedä sitä täysin itsekkään. Tiedän vain että tänään ei ole yhtään hyvä päivä ja tahdon vain nukkua huomenna.

Olen turhautunut, kiukkuinen ja keskittymiskyky on nolla, kirjaa lukiessa tajuan tujottelevani tuulessa heiluvia puita ja seuraavaksi lattiaa. Eilen oli helppo hymyillä, kävellessä kaupungin katuja pitkin katsellen vieressä marssivaa paraatia. Paraatia, joka oli vähintään kilometrin pituinen ja siinä oli helposti tuhat ihmistä, kävelemässä laulamassa ja soittamassa viulua, kansallispuvuissa. Oli ihmisiä norjasta, islannista, ruotsista... ympäri suomea. Oli helppo hymyillä lidlin ylinopealle kassatädille ja linkkuasemalla juttelemaan tulleille juopuneille ukoille.
Helppo hymyillä vielä illalla pelatessa monopolia ja jotain terroristien tappo peliä siskon kanssa. Mutta herätessä inhottavaan kolinaan ja paukkeeseen ei päivä voi hyvin alkaa.

Kerään mansikoita varovasti inhoilme kavoillani väistellen hämähäkkejä ja mädäntyneitä yksilöitä. Sitäkään en olisi halunnut tehdä. En olisi halunnut astuakkaan ulos kesän kylmimpänä päivänä tuuleen ja kylmyyteen. Sisälläkin on kylmä. Liian kylmä. Harkitsen patterin päälle laittamista. Yritän käynnistää koneen, mutta tajuan että olen irrottanut siitä näytön. Mikään ei onnistu.

seitsemän ihmettä.

Kirjaa lukiessani, ajatukseni pysähtyvät kahteen sanaan. Seitsemän ihmettä.
Butler kävi luetteloa läpi mielessään. >>Mutta ihmeitähän on vain seitsemän.>>
>>Alun perin niitä oli yksitoista>>, Mulch sanoi.
Lähes kaikki ovat varmasti sanoneet jotakin pilkallisesti/vitsikkäästi kahdeksanneksi ihmeeksi. Minä ainakin, usein. Ja en edes tiennyt mitä ne seitsemän olivat. Pakko irtaantua tarinasta ja avata kone jotta pääsen googlettamaan.

Odotan oikeasti jotain kiinnostavaa. Jotain luonnotonta ja oikeasti ihmettä. Fantasiaa täyteen buukatut aivoni kuvittelevat heti jotain taikuuden omaista. Jotain johon liittyy painovoiman kumoamista (ilman teknologiaa) ja ihmeellisiä henkilöitä.
Löydän itseni tiedon (epävarman sellaisen) lähteestä wikipediasta, jossa esitellään antiikin kreikan maalausta kuvaamassa jumalien rakennuksia. Uuden ajan seitsemän ihmeet saivan minut pettymään. Jotain rakennuksia. Golden gate ja Kanaalitunneli. Todellisuus on tylsää.

Todellisuus ei ole minua varten.


Isä tulee kotiin ja äksyää, kun en ole astunut ulos ollenkaan. Ihmettelee eikö me käydä koskaan ulkona. Mitä ihmettä mä siellä tekisin? Sisällä on paljon mukavampaa. Tekee vaan mieli mennä peiton alle ja nukahtaa. Cosmopolitanin lehdessä mukana tulleet drinkki ohje kortit lojuvat pöydälläni. Tekisi mieli lähteä kauppaan, ostaa tarvikkeita, limejätiivisteitämehujalimonadiamausteita ja tehdä ja maistella. Alkoholittomia tietenkin. Alkoholipitoisiin drinkkeihin tarvitsisi niin montaa ja kallista juomaa ettei huvita. Laittaa kauniisiin laseihin ja koristella värikkäillä hedelmillä.

Jos joskus jaksaisi tehdä jotain. Eilen loppui energia ja elän uupumuksen vallassa.

missä noppa on?

Illalla kysäisin siskolta huvittaisiko pelata. Kaivoimme pari lautapelia esiin, otimme tyynyt ja menimme huoneeni lattialle huvittelemaan. Scrabble, monopoli, game of life... Siskon kannalta ikävä juttu. Voitin kaikissa ja sisko otti pistelasku vihkomme ja kirjoitti kaiken maailman kiroamisiaan tikkukirjaimilla kera söps-äksy irvistysten, sanomatta sanaakaan. 'I hate u >:('. Se osaa vääntää häviönsä leikiksi ja hetken sanattoman kiroamisen jälkeen hän yhtyy nauruuni.
Kello 23.00, 00.30, 01,45, 03.06....

Äiti herättää minut. Olen ihan hämmentynyt. Nukuinko koko päivän? Äiti kotona? Ei. Hän vain tuli ruokatunnille. 'Otatko perunoita?'
Seuraava hämmennys. Sisko heräsi ennen kahtatoista. Ensimmäinen kerta koko lomalla, ilman että hän olisi lähdössä jonnekkin.
esim. tilanne eilen, kun hän lähti lempäälään ennen kymmentä ja kun heräsin 11 aikaan olin tietenkin koko päivän ihan hiljaa jotta sisko ei heräisi. Ihmetellä sitten kolmen aikaan kun koko ihminen ei ole paikalla, kun aijon herättää hänet, ennen kuin töistä palaava isä ehtii nähdä.

Olen uppoutunut taas kirjoihin (Artemis Fowl -sarja menossa. Suosittelen taas). Ahmin tekstiä jatkuvaan. Kappaleiden välissä myös ostanut sopivat collegehousut (joissa on jokin ihme nilon nauha joka repii ihoni verille) ja muuta tarpeellista ja tarpeetonta (lakana entisen puhkikulutetun tilalle ja läkerol askeja myrkyttämään kehoni makeutusaineilla). Äiti ehdottelee minulle pientä ikkunan pesu projektia (minä siivoomassa yksin talon 12 ikkunaa) kun sisko rahapulastaan huolimatta haluaa jättää väliin. Mansikkamaasta löytyy joka aamu enemmän ja enemmän punaisia ja makeita mansikoita ja kuumuus alkaa olla liikaa jopa minulle.